Saksanpystykorvat ovat rotuna ikivanhoja. Ne polveutuvat ikivanhasta paalupystykorvasta (Canis familiaris palustris Rüthimeyer) sekä myöhemmin esiintyneestä “paaluasutuspystykorvasta”, jotka ovat eläneet Euroopan paaluasutusten yhteydessä pronssikaudella. Saksanpystykorvien esivanhempien sanotaan edustavan Euroopan vanhinta koirarotua, joista monet nykyiset rodut ovat kehittyneet.
Keskieurooppalainen pystykorva oli aikoinaan arvostettu ihmisen kumppani ja toimi hyvin monenlaisissa työtehtävissä, kuten vahtikoirana, vetokoirana, paimenkoirana kuin myös apuna metsästyksessä. Etenkin rodun valppautta ja kykyä ilmoittaa epämielyttävistä vieraista haukulla arvostettiin. Tämä “perus pystykorva” toimi apuna etenkin maanviljelijöiden, pientilallisten ja käsityöläisten keskuudessa. Mustat grosspitzit toimivat pääasiassa Etelä-Saksassa viinitarhoissa vahtikoirina, kuin taas valkoiset versiot olivat enemmän Pohjois-Saksan ylimystön suosiossa. Grosspitz on toimiva ja itseohjautuva vahtikoira, joka piti myös jyrsijät kurissa.
Saksassa perustettiin vuonna 1899 Verein für Deutsche Spitze e.V. , jolloin saksanpystykorvat jaettiin kokonsa mukaan pieniin ja suurin saksanpystykorviin. Englannissa kehittyi pienimmistä saksanpystykorvista nykypäivän pomeranian ja suurista harmahtavan värisistä wolfspitzeistä keeshondeja. Myöhemmin pienten ja suurten pystykorvien väliin jääneet koirat rekisteröitiin mittelspitzeiksi. Ennen maailmansotia Amerikkaan vietiin valkoisia grosspitzejä, joista kehittyi Amerikan eskimokoira (yhdistetty myös muita rotuja).
1900-luvun alkupuoliskolla saksanpystykorvat olivat suuressa suosiossa. Maailmansotien kaventaessa kantaa ja uusien rotujen kehittymisen myötä tavallisen oloinen saksanpystykorva kuitenkin menetti kiinnostustaan. Etenkin grosspitzit jäivät pienempiä versioitaan harvinaisemmaksi ja vuonna 2003 rotu määriteltiin Saksassa äärimmäisen uhanalaiseksi. Aktiiviset rotuharrastajat ovat tehneet töitä rodun jalostuksen eteen ja nykypäivänä grosspitz-kanta on elpymään päin, mutta edelleen äärimmäisen harvinainen ja uhanalainen.
Rotu Suomessa
Ensimmäinen grosspitz saapui Suomeen Saksasta vuonna 1998 ja oli nimeltään Mio vom Berg Sonnenhof. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2009, johon syntyi kolme valkoista pentua. Rotu on pienilukuinen. Vuosien ajan Suomen populaatio koostui hyvin pitkään yksittäisistä tuonneista. Tänä päivänä kasvattajia on Suomessa muutamia ja rodun pariin tulee uusia harrastajia pikkuhiljaa. Vuonna 2021 perustettiin Suomen Grosspitz ry palvelemaan rodun jalostusta ja keräämään rodusta kiinnostuneet ihmiset yhteen.