Grosspitz kuuluu saksalaisten pystykorvien perheeseen pomeranianin (alun perin zwergspitz), kleinspitzin, mittelspitzin ja wolfspitzin (keeshond) ohella. Rotu on erittäin vanha, mutta tänä päivänä erittäin harvinainen jopa kotimaassaan Saksassa. Alun perin hälyttävänä sekä tarvittaessa puolustavina pihavahtina sekä maatilojen monitoimikoirina olleet grosspitzit toimivat nykyäänkin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan erinomaisesti ja rotu onkin säilynyt varsin muuttumattomana vuosisatojen ajan.
Grosspitzit ovat keskikokoisia ja rakenteeltaan liioittelemattomia “peruspystykorvia”. Niiden olemus on valpas, ilme älykäs ja terävä ja ne ovat aina toimintaan valmiita. Rungon mittasuhteet ovat neliömäiset, kulmaukset tasapainoiset sekä luusto keskivahva. Häntä kiertyy selän päälle. Säkäkorkeudeltaan rotu on rotumääritelmän mukaisesti 40–50 cm korkea ja paino on keskimäärin 13–22 kg välillä (paino suhteessa korkeuteen), urosten ollen yleensä kookkaampia. Turkki on kaksinkertainen ja erittäin säänkestävä muodostaen selkeän kauluksen koiran kaulan ympärille. Vaikka turkki on tuuhea, on se yleensä varsin helppohoitoinen ja liioittelematon. Rodussa hyväksytyt värit ovat valkoinen, musta ja ruskea joko yksivärisenä tai pienin valkein merkein rinnassa, tassuissa ja hännässä. Välillä rotuun syntyy myös muun värisiä yksilöitä, kuten kirjavia, soopeleita ja harmahtavia. Nämä muut värit eivät kuitenkaan ole rotumääritelmän mukaan hyväksyttyjä ja näin ollen eivät voi osallistua näyttelyihin.
Luonne
Rodussa oli pitkään kiellettyä risteyttää mustia tai ruskeita grosspitzejä valkoisten kanssa. Eri väriset grosspitzit ovat toimineet erilaisissa tehtävissä, ja sen lisäksi eri linjoissa on erityyppisiä koiria. Nykyään eri väristen grosspitzien risteyttäminen (valkoinen-musta tai musta-ruskea tai saman väriset keskenään) on useissa maissa sallittua, jolloin myös eri värilinjoista johtuvat luonteet ovat osittain sekoittuneet keskenään.
Grosspitzit ovat valppaita ja touhukkaita koiria. Niiden käyttötarkoitus toimivana pihavahtina näkyy myös nykypäivänä, ja usein rodun edustajat ovat vieraisiin epäluuloisesti suhtautuvia, ja omalle lähipiirilleen erittäin lojaaleja. Etenkin omaa aluettaan grosspitz tarkkailee ja vahtii mielellään. Monet kasvattajat suosittelevatkin rotua ensisijaisesti sellaisiin paikkoihin, joissa olisi omaa pihaa, mutta rodun edustajia asuu kaikenlaisissa asunnoissa ja ympäristöissä. Kyse onkin useimmiten kokonaisuudesta kuin esim. tietystä asuinympäristöstä.
Grosspitzit ovat aktiivisia ja useimmat rodun edustajat rakastavat ulkoilua niin omalla piha-alueellaan kuin omistajan mukana lenkkeillessä eri paikoissa. Rodusta saakin mainion retkeilykaverin, sillä innokkuuden ja kestävyyden lisäksi sen paksu säänkestävä turkki mahdollistaa ulkoilun säällä- kuin säällä. Grosspitzit eivät ole ns. sohvaperunoita, vaikka aktiivisen ulkoilupäivän jälkeen saattaa rodun yksilön löytää sohvalta tyytyväisenä leväten, ja ne osaavat kölliä tyytyväisenä silloin, kun ei tapahdu mitään. Osa yksilöistä on erittäin hellyydenkipeitä ja rakastavat omistajaltaan (ja muilta ihmisiltä) saamaansa huomiota, kun taas osa on varsin itsenäisiä ja ihmisiin välinpitämättömästi suhtautuvia.
Grosspitzit ovat yleensä älykkäitä ja oppivat nopeasti niin hyvässä kuin pahassa. Rotu soveltuu aktiivisen luonteensa puolesta erilaisiin koiraharrastuksiin. Rodussa on paljon erityyppisiä linjoja ja yksilöitä, osalla ei ole kovin suurta miellyttämisen halua ja ne saattavat tehdä päätöksiä hyvin itsenäisesti, sillä rotu on aikoinaan toiminut varsin itsenäisenä puurtajana. Grosspitz on monessa hyvä, mutta ei välttämättä missään lajissa se paras. Grosspitzien kanssa harrastetaan muun muassa agilityä, rally-tokoa ja pelastuskoiratoimintaa, mutta Suomessa lukumäärällisesti ylivoimaisesti suosituin harrastus tuntuu olevan koiranäyttelyt tällä hetkellä.
Grosspitzin, kuten muidenkin koirien kanssa, on tärkeää hyvä sosiaalistaminen sekä peruskoulutus. Arkuus ja huono hermorakenne ovat rodussa epätoivottuja ominaisuuksia.
Grosspitz osana saksanpystykorvaperhettä
Grosspitz-rotu on kotoisin Saksasta, jossa saksanpystykorvien isommat versiot (grosspitz ja wolfspitz) toimivat niin pihavahteina kuin tarvittaessa piha-alueen itsenäisenä puolustajina. Pienet saksalaiset pystykorvat toimittivat ”ovikellon virkaa” eli ilmoittivat kovaäänisesti tulijoista ja olivat suosittuja seurakoiria. Kaikkein pienimmistä (zwergspitz) jalostettiin erittäin suosittu ylhäisön suosima seurakoirarotu Englannissa. Englantilainen versio yleistyi maailmalla ja tunnetaan nykyisin nimellä pomeranian. Myöhemmin isoista kleinspitzeistä kehitettiin oma versionsa mittelspitz, joka on kerännyt viime vuosien aikana suosiota Suomessa.
Isot saksanpystykorvat ovat pitkään olleet jaoteltuna mustiin, ruskeisiin ja valkoisiin, ja niiden rinnalla on ollut hieman kookkaampi harmahtava saksanpystykorva – wolfspitz. Englantilaisten jalostama “sisarrotu” keeshond lasketaan FCI-maissa samaksi roduksi wolfspitzin kanssa, vaikka ne eroavat niin ulkonäöllisesti kuin myös luonteeltaan selkeästi toisistaan.
Vaikka yhteistä historiaa rodun eri versioilla on, voidaan kuitenkin todeta grosspitzien historian olleen jo erittäin pitkään erillään pienemmistä serkuista kleinistä ja mittelistä. Siinä missä klein- ja mittelspitz on jalostettu seurakoiriksi,mon grosspitzillä muitakin eroavaisuuksia. Grosspitzit ovat toimineet läpi historiansa ja monet toimivat edelleen tänä päivänä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, niillä löytyy pienempiä “sisaruksiaan” enemmän yleensä vahtitaipumusta, itsenäisyyttä ja suojeluviettiä. Luonteeltaan kaikki saksanpystykorvat ovat kuitenkin varsin terhakoita, monet vieraisiin aavistuksen epäluuloisesti suhtautuvia sekä haukkuherkkiä. Mittelspitzejä on Suomessa mahdollista siirtää näyttelyissä grosspitziksi, jos säkäkorkeus on 40-50 cm, väri on jokin grosseilla sallituista väreistä ja koira on ulkomuodollisesti grosspitzin kaltainen. Vaikka rotujen välinen siirto on sallittua, on mitteleitä käytetty osana rodun jalostusta vain muutaman kerran.
Wolfspitzejä on käytetty etenkin mustien grosspitzien jalostuksessa useasti Tsekeissä ja välillä grosseille saattaa syntyä harmahtavia wolfspitzin näköisiä jälkeläisiä. Rotuina wolfspitz ja grosspitz ovat samankaltaisia, vaikka niitä on jalostettu vuosisatoja erillään ja yleensä wolfspitzit ovat hieman kookkaampia ja luonteeltaan jurompia. Maailmalla tunnettu keeshond eroaa kuitenkin grosspitzistä usein selkeästi. Keeshondien jalostus on painottunut jo usean vuosikymmenen ajan seurakoiraominaisuuksiin ja rotu on suosittu etenkin näyttelyissä.
Lue myös
Grosspitz rotumääritelmä
Grosspitz-rodun historiaa
Grosspitz-rodun terveys